Jousiammuntakompleksin paviljonki

Rakennus on yksikerroksinen rakennus ilman teknistä ullakkoa ja kellaria, joka koostuu yhdestä sommittelu- ja toimintalohkosta. Rakennuksen enimmäiskorkeus on 5,2 m, hyväksytty kolmiosuunnitelmassa. Maanpäällisinä kantavina rakenteina käytettiin metallirunkoa, metallipalkkeja kattorakenteissa metalliaallotuslevyistä. Tilavuuskehyksen tilavakaus varmistetaan:
- Telineiden hitsattu puristaminen hitsauksilla kiinnitysten kautta laattaperustassa;
- Liitäntöjen sijainti (SV-1) sekä niiden lukumäärä aaltopahvin päällyslevyjen yhteistyön kanssa. Yhtenä kokonaisuutena, joka varmistaa rakenteen muodonmuutosvakauden koko rungon pituus- ja poikkisuunnassa;
- Telineosat ja niiden liitäntöjen solmut jaetaan ottaen huomioon sääntelyn joustavuus suunnittelurakenteen pääenergiamomenttien tasoissa sekä kokonaisuutena että rakenteen yksittäisissä elementeissä.

Pääomarakennushankkeen maanalaisen osan suunnittelun ja teknisten ratkaisujen kuvaus.

Kompleksin rakennustyömaan tekniset ja geologiset olosuhteet jousiammunta arvioimalla kaivojen 9431 olemassaolo; 9432; 9433 pinnasta (lukuun ottamatta maaperä-kasvillisuuskerrosta) esiintyy bulkkimaita: hiekkaa hiekkasavi tiilen ja soran palasilla, kokonaispaksuudeltaan kasvijäännöksiä kerros - 2,7 m. Taulukon 1 mukaan - "Ominaisuuksien vakio- ja lasketut arvot maaperät", näiden maiden laskennalliset vastukset määritetään: R = 1.0 kgf/cm2 (10t/m2). Rakennuspaikan teknisten ja geologisten olosuhteiden kohdan 7.1 mukaan perustusten rakentaminen luonnonperustalle on sallittua. Kokoonpuristuvuuden osalta bulkkimaan alla olevat maa-ainekset kuuluvat keskikokoisen kokoonpuristuvuuden luokkaan (ks. väliaikaisen teknisen perusteen kohta 1.4" VTU 401-01-388-71). Ottaen huomioon yksikerroksisen rakennuksen painoluokka sekä vahvuus bulkkimaan ominaisuudet, perustukset laitteella luonnollinen perusta (pois lukien maaperä-kasvillinen kerros), kun maa korvataan tiivistetyllä hiekalla. Rakennepohja on valmistettu monoliittisesta teräsbetonilaattasta, jossa pinnat, vapaasti seisovien pylväsperustusten paikallisella vahvistuksella raunioista telineiden alueella, joiden pohjan syvyys on vähintään 1,5 m (eli syvyyden alapuolella maaperän jäätyminen). Pohjaveden keskimääräinen vuotuinen pinta on 1,2 metrin syvyydessä.